graphicstock-women-hand-writing-be-brave-with-black-marker-on-visual-screen-isolated-on-sunset-business-technology-internet-concept-stock-photo_BRV2eh7lUb_thumb

Neljä ehdotusta rohkeaan johtamiseen 

Johtamistyö, ja pelkkä siihen tähtääminen, on erinomainen tapa kasvaa ihmisenä ja lisätä omaa itsetuntemustaan. Johtamistehtävän harkitseminen on jo sinällään erinomainen harjoitus, jos vain suostuu kuuntelemaan, mitä kaikkea se nostaa itsessä esiin.

Matkansa alussa ja monesti sen aikana johtaja tarvitsee rohkeutta, montaa eri rohkeuden lajia. Rohkeus auttaa suunnistamaan monenlaisten tavoitteiden, ihanteiden ja erilaisten, usein ristiriitaisten, odotusten keskellä. Eri yhteistyötahojen ja sidosryhmien odotukset ja vaatimukset voivat aiheuttaa paljon epävarmuutta. Oman mausteensa keittoon tuovat omat ihanteet ja vaatimustaso. Epävarmuutta lisää nopeutuva, muuttuva ja monimutkaistuva maailma. Vaatii rohkeutta olla ei-selkeässä tilanteessa ja kohdata monet toiveet, jotka saattavat olla keskenään vahvastikin ristiriidassa ja muodostaa suoranaisia paradokseja. Ole empaattinen, kuunteleva ja osallistava. Ole jämäkkä, varma ja nopea päätöksentekijä. Ota vahvasti johtajan rooli. Ole oma itsesi. Opettele lavaesiintymistä. Muista vaatimattomuus. Kerro suunta. Kuuntele muita.

1) Oma linja, arvot ja näkemykset

Johtaja tarvitsee rohkeutta ja uskoa itseensä luottaakseen omaan ajatteluunsa ja näkemyksiinsä. Hän tarvitsee sisäistä varmuutta toimiakseen johdonmukaisesti oman sisäisen kompassinsa mukaisesti. Jämäkkyyttä hän saa harjoittaa ilmaistessaan oman kantansa ja perustelut selkeästi. Rohkeutta hän tarvitsee vaikeiden asioiden ääneen sanomiseen ja esiin nostamiseen. Erityislaatuista uskallusta vaaditaan myös siihen, että johtajana toimii autenttisesti, omasta persoonastaan käsin. Urhoollisuutta on olla uskollinen itselleen ja omille arvoilleen, jotta voi nukkua yönsä hyvin ja katsoa itseään peilistä hyvällä mielellä.

2) Oma muutoskyvykkyys ja joustavuus

Oman linjansa pitämisen tueksi johtaja tarvitsee myös aivan toisenlaista rohkeutta. Hän tarvitsee näkemyksiinsä väljyyttä ja uskallusta irrottaa niistä. Suurta rohkeutta vaatii kyseenalaistaa itsensä – tai kannustaa lähellä olevia tekemään se. Häneltä vaaditaan ajattelun ja toiminnan joustavuutta ja muutoskyvykkyyttä. On oltava halua suunnata uuteen ja valmiutta nähdä asioita uudella tavalla. Tutkailtava mahdollisuuksia niin ympäröivässä maailmassa kuin myös omassa sekä toisten kehittymisessä. Yhteistyösuhteissa johtaja saa harjoittaa joustavuutta niin omien näkemystensä kuin myös toimintatapojensa suhteen.

3) Oma intuitio ja sisäinen maailma

Johtaja tarvitsee rohkeutta pysähtyä ja vahvaa sitoutumista itseensä ja omaan kehittymiseensä tehdäkseen sen säännöllisesti. Pysähtyä silloinkin – ja erityisesti silloin – kun luontevampaa olisi kiristää vauhtia ja lisätä moniajoa. Vaatii uskallusta tehdä vähemmän ja olla enemmän. Johtajan on tärkeä osata kuunnella omaa intuitiotaan ja sisäistä viisauttaan ja laajentaa älykkyyttään kattamaan niin sydämen kuin kehon viestit pelkän rationaalisen ajattelun tueksi. Kehittyäkseen johtajana hän tarvitsee aikaa säännölliseen, rehelliseen reflektointiin. Johtajan on hyvä osata katsoa niin omia pelkojaan kuin myös supervoimiaan silmästä silmään ja tarkastella omia tekemisiään omana itsenään ja kuitenkin myös etäältä. Sisäinen havainnoija on johtajuusmatkan tärkeä kanssakulkija ja vaatii rohkeutta luoda ja säilyttää kontakti tähän arvokkaaseen kumppaniin.

4) Oma inhimillisyys ja ei-tietäminen

Johtaja tarvitsee rohkeutta harjoittaakseen uuden ajan johtamisen metataitoa: ei-tietämistä. Erityistä nöyryyttä vaaditaan sen myöntämiseen, että oma näkökulma on subjektiivinen ja rajoittunut – joskus jopa vääristynyt tai ainakin värittynyt. Vaatii rohkeutta myöntää, että se mahdollisimman täydellinen kokonaiskuva vaatii useamman ihmisen näkökulman yhdistämisen. Vaatii paljon nähdä, että juuri siinä täysin vastakkaisessa mielipiteessäkin on joku olennainen pointti. Rohkeutta vaatii myös laittaa joissain tilanteissa oma asiantuntemus sivuun ja keskittyä siihen, miten nostaa esiin muiden osaaminen ja tietotaito. Suurta rohkeutta vaatii avoimuus ja oman inhimillisyyden, tunteiden ja haavoittuvaisuden esiin tuominen. Paradoksaalisesti ei-tietäminen ja omien pelkojen ja epävarmuuden tunteiden esille tuominen voivat lisätä johtajan ympärillä luottamusta ja psykologista turvallisuutta.

Rohkeutta vaatii myöntää että on keskeneräinen ja on niin paljon opittavaa – ja rohkeutta vaatii samaan aikaan uskoa, että minä osaan ja minä riitän.

  • Mitä johtamisen paradokseja sinä olet havainnut? 
  • Millaisia selkeitä – tai täysin ristiriitaisia – ehdotuksia tarjoaisit matkalle rohkeaan johtajuuteen?

Kirjoittajasta

jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on email

4 ajatusta aiheesta “Neljä ehdotusta rohkeaan johtamiseen ”

  1. Jaana Vinnari

    Kiitos sinulle Sari näistä ohjenuorista.

    Minua herätti eritoten johtajuusmatkan tärkeä kanssakulkija, sisäinen havainnoija.
    Sillä on usein meille paljon annettavaa.

    Upeaa talvipäivää sinulle!

    Terveisin Jaana

  2. Kiitos kommentista, Jaana. Esimiesvalmennuksissa ja johdon yksilöcoachingissa pidän juuri tämän tärkeän kumppanin herättelyä yhtenä keskeisenä teemana. Kun se löytyy, siitä saa pitkäaikaisen kaverin, jolla on paljon annettavaa.

    Iloa ja valoa!

    – Sari

  3. Laura Häkkinen

    Erittäin hyvin kiteytetty juurikin ne tärkeimmät teemat Sari!

    Näitä paradokseja on hyvä tunnistaa, mutta samaan aikaan hyväksyä myös se, että aina niitä ei täysin voi ratkaistakaan. Epätäydellisyyden kanssa eläminen vaatii paljon mielenlujuutta ja armollisuuttakin itseään ja muita kohtaan. Olen huomannut, että johtajuutta kohtaan odotukset esim. yhden tiimin sisällä voivat olla ristiriitaisia ja hyvinkin erilaisia. Yksi saattaa kokea esimiehen kiinnostuksen, auttamishalun ja kysymykset kontrollointina, toinen taas samassa tiimissä voi kokea kontrolloinnin määrän liian vähäiseksi ja tulkita tilanteen esimiehen kiinnostuksen puutteeksi. Tästä syystä johtajan itsetuntemuksen lisäksi on tärkeää tuntea yksilötasolla jokainen tiimiläinen, pitää avointa keskustelua yllä ja vahvistaa kulttuuria, jossa välitetään, luotetaan ja ollaan kiinnostuneita toisista. Sanoisin, että tämän päämäärän saavuttaminen on tasaisesti jokaisen vastuulla. Johtaja esimerkillään pystyy toki asiaa edistämään, mutta peräänkuuluttaisin jokaisen vastuuta tämän tärkeän aiheen tiimoilta.

    Talvisin terveisin,

    Laura

    1. Kiitos kommentista, Laura. Tosiaankin monta paradoksia, joita ei voi ratkaista – niiden kanssa voi vain oppia elämään. Toinen ei- ratkaistava asia, mitä hyvin kuvaat, on tuo ihmisten erilaisuus. Olet selvästikin harjoittanut nimenomaan moninaisuuden johtamista pohtimalla sitä miten eri ihmisten kohdalla pitää esimiehenä löytää hyvinkin erilaisia toimintatapoja. Miten voi olla riittävän läsnä havaitakseen näitä yksilöiden erilaisia toiveita ja tarpeita. Hienoa, että nostat esiin myös jokaisen vaikuttamisvastuun. Vaikka esimies tutkimusten mukaan on isoin vaikuttaja työilmapiirin luomisessa, hän ei silti missään nimessä luo sitä yksin vaan jokaisen tiimiläisen toiminnalla ja myös erilaisilla organisaatiorakenteeseen liittyvillä asioilla on siihen vaikutusta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *